Helsinki – Nagoya
Lentoni Japaniin lähti 11. heinäkuuta ja voitte uskoa että tuota päivää oli odotettu jo kauan. Lentokoneessa istuessani se jännitys sitten vasta kunnolla iski. Olin menossa aivan vieraaseen maahan melkein toiselle puolelle maapalloa enkä ollut edes aivan varma onko minua kukaan lentokentällä vastassa. Kymmenen tunnin lento meni kuitenkin hyvin ja lentokentällä minua oli vastassa vastaanottavan Lions Clubin jäsen joka saattoi minut junalla ensimmäisen hostperheeni luo Mihamaan. Mihaman juna-asemalla minua oltiinkin jo ison porukan voimin odottelemassa. Hostperheeni koti Mihamassa oli vanha, perinteinen japanilainen talo tatamimattoineen ja riisipaperiovineen. Ikkunastani oli maisemat riisipellolle sekä Japanin merelle. Perheeseeni kuului hostäiti, hostsisko sekä kaksi koiraa. Paikallinen Lions Clubi ja hostäiti käyttivät minua monessa lähialueen paikoista ja tutustuttivat minut normaalin japanilaisen arkeen – eli juuri siihen mitä matkaltani toivoin. Vierailin mm. paikallisella yläasteella, ympäröivien vuorien laella, buddhalaistemppeleissä, suurissa ostoskeskuksissa ja monessa monessa muussa paikassa. Vietin Mihamassa viikon jonka jälkeen minulla alkoi kymmenen päivän pituinen Lions-leiri. Leirillä oli nuoria ihmisiä ympäri maailmaa, myös Japanista. Kiersimme Japanin tärkeimmät nähtävyydet ja vietimme unohtumattomia hetkiä yhdessä. Kävimme Tokyossa, Kyotossa, Narassa, kiipeilimme Japanin korkeimman vuoren, Fuji-sanin, juurella ja vaikka mitä muuta mahtavaa. Leirin jälkeen olin vielä kolme päivää Mihamassa ensimmäisen hostperheen luona jonka jälkeen sitten siirryin toiseen hostperheeseen Fukuiin. Fukuin perheeseen kuuluivat hostisä ja hostäiti sekä lapsia ja lastenlapsia. Heidän kanssaan vierailin mm. dinosaurusmuseossa, akvaariossa, vielä suuremmissa ostoskeskuksissa, paikallisessa lukiossa, sovitin erilaisia kimonoja, leivoin nuudeleita… Kaiken kohokohtana oli kuitenkin Hanabi eli ilotulitusshow joka oli niin mahtipontinen, että sen jälkeen Suomen uudenvuoden raketit tuntuvat vain onnettomilta tähtisädetikuilta. Viimeisen yön vietin hotellissa ja lentoni takaisin Suomeen lähti 13. elokuuta aamulla. Matka oli ehdottomasti yksi elämäni kohokohdista enkä tule ikinä unohtamaan sitä. Kova ikävä on takaisin ja moni ihminen jäi sinne minua kaipaamaan, ja minä heitä. Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi käydä Japanissa edes kerran elämässään, meillä on paljon opittavaa heistä. Terhi Eskelinen, nuorisovaihdossa 11.7.-13.8.2010 Japanissa
